Pim Pom, Manu Mäyräkoira

21/12/2023

Volter Putro

PIM POM, MANU MÄYRÄKOIRA

Ensi-ilta 25.11.2023
Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä

Manu Mäyräkoira on pehmolelu, joka asuu vuoroviikoin Vauhtikujalla ja Pumpulikadulla. Tänään on kulunut viikko Vauhtikujan touhuissa, eikä Manu malta odottaa Pumpulikadun maukkaita lihapullia. Niitä Manu aikoo tankata mahansa pullolleen, jaksaakseen taas hypätä Vauhtikujan vilskeeseen! Paikasta toiseen hölkätessään Manu miettii, mitä koti oikeastaan tarkoittaa? Sympaattinen, musiikkia sisältävä esitys ja sopii perheen pienimmille ja antaa näkökulmaa kahdessa eri kodissa asumiseen.

Käsikirjoitus: Volter Putro
Ohjaus: Volter Putro
Skenografia: Mimmi Resman
Rooleissa: Volter Putro

Kesto noin 35 min.

Ikäsuositus 3+



ESITYKSEN ARVOSTELU ETELÄ-SAIMAASSA : 

Lappeenrannan kaupunginteatterin Manu Mäyräkoira valloittaa pienet ja isot sydämet

Perheen pienimmille suunnattu esitys luottaa pienimuotoisuuteen ja kotoisaan arkiestetiikkaan huumoria unohtamatta.

Aida Piirainen

LAPPEENRANNAN KAUPUNGINTEATTERI

Pim Pom, Manu Mäyräkoira

Ensiesitys Lappeenrannan kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 25.11.2023

Pim pom, Manu Mäyräkoira on sympaattinen, kotoisa ja leikkisä esitys perheen pienimmille. Volter Putron käsikirjoittama ja ohjaama teos kuvaa pehmolelu Manu Mäyräkoiran ja pikku Väinön seikkailuja kahden kodin, Pumpulikadun ja Vauhtikujan, välillä. Kaksikon elämä on vauhdikasta ja iloista, vaikka välillä ikävä pääsee yllättämään Väinön. Kantaesitettävä teos käsittelee kodin merkitystä vilpittömästi ja hauskasti lapsen näkökulmasta.

Esityksessä parrasvaloihin pääsee skenografi Mimmi Resmanin luoma suloinen pehmolelumäyräkoira. Muusta esiintymisestä vastaa Putro itse.

Esitys ottaa mallia lasten leikeistä. Onhan toinen päähenkilökin ihka oikea pehmolelu. Aikuisia kuvataan teoksessa leikillisesti soittimien kautta. Ihan niin kuin lasten mielikuvituksellisissa leikeissäkin: "Tää on sit tää äiti". Isää saa edustaa ukulele ja äiti taas on puuhelmin koristeltu trumpetti. Säpäkkä sähköviulumummi jää myös mieleen. Kuvaustapa on oivaltava ja hauska. Putro tarjoilee soittimella pienen fanfaarin aina esitellessään uuden aikuisen. Nämä musiikilliset hetket ilahduttavat ja värittävät teosta. Esitys maalaa yksinkertaisilla elementeillä elävät mielikuvat kahdesta erilaisesta kodista sekä niissä asustavista aikuisista. Kodit on loihdittu lavalle matkalaukkujen sisälle rakennettuina sympaattisina minikoteina. Estetiikassa on ihanaa retrotunnelmaa ja värikästä kodikkuutta. Esityksessä tunnelma rakentuu pitkälti yksittäisten, arkisten ja paisuteltujen elementtien kautta. Kodin luovat isän lihapullat, bonusvanhemman sukkahylly ja äidin muistipeli. Aikuisten kuvaukset ovat myös kaikessa yksinkertaisuudessaan eläväisiä ja tunnistettavia.

Esitys naurattaa niin pientä kuin isoakin katsojaa. Esityksen huumori syntyy pienistä yksityiskohdista, kuten väärin luetusta tiskiharjan käyttöohjeesta tai ovikellon äänen muuntelusta: kerran se sanookin pom pim! Naurun remakoita synnyttää lisäksi Putron taitava fyysinen komiikka.

Myös juonen osalta teos uskaltaa luottaa arkisiin seikkailuihin ja edesottamuksiin. Jännitystä ja hupia voi löytää vaikka imuroinnista tai tiskauksesta. Kommellusten myötä Manu joutuu esimerkiksi pyykinpesukoneeseen pesulle, mutta onneksi tämäkin seikkailu

päättyy onnellisesti. Jännittävä ja hauska pesukonekohtaus on toteutettu hienosti valoilla ja äänillä.

Putro ottaa taitavasti lapset huomioon sekä kyselee ja puhuttelee nuorta yleisöään luontevasti. Lapset innostuivat erityisesti muistipelistä, johon he pääsevät osallistumaan tunnistamalla maiden lippuja. Lasten taipumus kommentoida esitystä ääneen on valjastettu hyvin osaksi teosta. Esitys on viehättävän intiimi kokonaisuus. Yleisön himmeä valaistus ja Putron välitön esiintyminen tekee teatterisalista jaetun ja yhteisen tilan.

Vanhemmalle katsojalle teos tarjoaa annoksen nostalgiaa. Mieleen tulevat oman lapsuuden lastenohjelmat sekä sellaiset lastenkirjallisuuden klassikot kuin Karhuherra Paddington ja Uppo-Nalle. Näytelmä luottaakin perin tutuksi tulleeseen lastenkulttuurin asetelmaan pehmolelun kanssa seikkailevasta lapsesta. Tällainen perinteikkyys näkyy myös laajemmin esityksen estetiikassa ja tyylissä, vaikka kotien väliä suhataankin trendikkäästi potkulaudalla.

Esitys on loppuun asti hiottu kokonaisuus, jossa pienetkin yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä. Myös aikuisena pystyi eläytymään tarkasti luotuun lapsenomaiseen maailmaan. 30-minuuttinen tiivis ja täyteläinen paketti näytti kiinnostavan pienempiä katsojia aina loppuun saakka.

Esitys antaa virkistävän positiivisen kuvan kahden kodin elämästä ja uusperheestä. Erilaisten perheiden yleistyessä on tärkeää, että lapsille suunnatut teokset osaltaan laajentavat käsitystä onnellisista ja toimivista perheistä. Ikävää käsitellessään teos myös kannustaa tunteiden avoimeen sanoittamiseen.

Esityksen sanoma useammasta kodista voimavarana on sävyltään opettavainen, mutta yllättävästi mieltä herkistävä. Teoksen määritelmä kodista laajentaa teemaa myös kummeihin, mummeihin ja muihin. Pohdinnat kodista ja siitä, mikä tekee kodin, koskettavat ikään katsomatta.




Create your website for free!